Turun Sanomat kertoi 24.3. kuinka ”Helsinki ui Aurajokeen”. Kyse on siitä, että Turku on teettämässä konsulttityönä kaavan, joka tekisi mahdolliseksi 120 metriä pitkän uima-altaan rakentamisen Wäinö Aaltosen taidemuseon eteen Aurajokeen. Kaupungilla on jo puitesopimus suunnitelmasta helsinkiläisen konsulttiyrityksen kanssa.

Kyseessä näyttää olevan osa Turun kaupungin johdon pitkäaikaista suunnitelmaa saada Aurajoki rantoineen ahdetuksi täyteen toimintaa niin että Aurajoen luonne muuttuisi täysin. Kyseinen uima-allas on osa kokonaisuutta, johon kuuluu uutena elementtinä mm. uusi konserttitalo teatterin ja virastotalon väliseen puistoon. Pituudeltaan allas olisi 120 ja leveydeltään vajaat 20 metriä. Siihen kuuluisi kolme uima-allasta, ravintola, terassi ja tapahtumatila. Ne riittävät tukkimaan Aurajoen.

TS:n jutun luettuaan on pakko kysyä, mitä Turun kaupungin johto ajattelee halutessaan hukuttaa Aurajoen erilaisiin uusiin toimintoihin. Eikö kaupungin johto ole kävellyt sen vertaa Aurajoen rantoja, että olisi huomannut siellä olevan jo ravintoloita – osa jopa tyhjinä – sekä terasseja ja tapahtumatiloja? Siellä on jo uima-allaskin parin sadan metrin päässä WA-museosta.

Toiseksi on kysyttävä tämä: Eikö kaupungin johto anna mitään arvoa kaupungin sitoutumiselle kansalliseen kaupunkipuistoon? Sitoutuminen kansalliseen kaupunkipuistoon velvoittaa kaupungin huolehtimaan Aurajoen historiallisesta kokonaisuudesta ja sen kehittämisestä tämän tradition pohjalta. Se on Suomen kulttuurisen kehityksen pisin ulottuvuus, josta jo Turun nimi kertoo oman tarinansa.

Aurajoki on Suomen historian kannalta varmaankin tärkein alue, jonka ympärille koko Suomi on rakentunut. Sen jokainen metri kertoo Suomen kehityksestä. Olettaa voisi, että Turun kaupunki kunnioittaisi tätä pitkää linjaa, eikä yrittäisi keksiä jotakin uutta, joka ei ollenkaan sovi alueen kokonaisuuteen ja historiaan. Aurajoki ympäristöineen on maailman mitassakin harvinaisuus, jota arvostetaan kyllä muualla. Kirjoitin vuonna 2013 kirjan Turun ja Pietarin ystävyyskaupunkisuhteesta nimellä Maailman turuilla ja Pieatarin teillä. Kyselin silloin Turkua tuntevilta pietarilaisilta Turun viehätysvoimasta. Vastaus oli selkeä: Tuomikirkko, Linna ja niiden välillä kävely Aurajoen rannoilla. Kehottaisin Turun kaupungin päättäjiä tekemään sen kävelyn ja miettimään, mikä on Turun ydin, joka on tehnyt siitä Suomen historian yhden peruselementin.

Jarmo Virmavirta

Alkuperäinen julkaisu: Turun Sanomat, Lukijalta, 5.4.2020